Baikal - Ulan Bator

Baikalilla vietettiin muutama aurinkoinen ja lammin paiva Listvjankan lomakylassa. Kavin uimassa Baikalissa - tietenkin - vesi oli kirkasta ja kylmaa. Lomakyla oli idyllinen ja kaunis, lehmat tulivat hotellin pihatielle ihmettelemaan turisteja, vuorilla partaiset vuorivuohet soivat ruohoa ihmisista piittaamatta. Ja Baikalin maisemat ovat huikean kauniit! Viimeisena paivana tehtiin pieni laivaristeily jarvelle. Kaiken kaikkiaan rentouttavat ja mukavat lomapaivat!
Junamatka Ulan Batoriin oli pitka ja vasyttava, vaikka saatiin olla junan hytissa kaksin. Rajamuodollisuudet kestivat paivan ja jo alkuiltapaivasta hyttiin tuli lyhytmatkalaisia Shaurmin kylasta, kaksi nuorta naista, yksi vanha ja pikkutytto. Muiden kanssa ei juteltu, mutta vanha nainen, baba Vera osoittautui todellakin fiksuksi ja vireaksi, ottaen huomioon, etta ikaa oli jo lahes 70 v ja koko ikansa han oli asunut takapajuisessa pikkukylassa raukoilla rajoilla, Venajan viimeisilla takamailla, jossa minkaanlaista mahdollisuutta kouluttautumiseen ei ole. Mielenkiintoinen tuttavuus!
Ulan Bator tyrmasi ensi alkuun! Saavuimme puoli kuuden aikaan aamulla kaupunkiin, oli hyytavan kylma ja satoi. Asema oli taynna kuhinaa ja mongolin kieli kuulosti karkealta ja rumalta. Hotelli loytyi kuitenkin nopeasti - turistin rahoille on taalla kysyntaa - Tosiin ensimmaisessa hotellissa poika, joka nukkui jossain tiskin alla, oli niin uninen huonetta kysellessamme, ettei han varmaan tullut koskaan oikein edes tajuamaan, mita edes kysyimme.
Pari paivaa on tutustuttu kaupunkiin. Taalla on kohtalaisen siistia, hotellissa hyvinkin siistia, ja rekentaminen tuntuu olevan laadukkaampaa kuin Venajalla. Ulan Batorissa erilaiset kulttuurit kohtaavat. On buddhalaisia munkkeja ja liituraitaliikemiehia. Kaupunkia rakennetaan, lasipalatseja nousee keskustaan, mutta hokkeli- ja jurttakylissa elama on alkeellista. Siellakin kuitenkin ihmiset ovat puhtaita ja puhtaissa vaatteissa, eika alueella haise.
Liikenne on hirmuinen ja autoilija kunkku - jalankulkija saa juosta henkensa kaupalla. Autokanta on melko uutta eika nopeusrajoituksia taida olla.
Junalipun osto Kiinaan oli surkuhupaisa luukutusten sarja, jossa kuljimme neuvojen mukaan 5-6 luukun kautta sille, josta alun perin olimme yrittaneet lippuja saada. Pekingiin emme saaneet viela lippua, mutta kolmen tunnin jonotuksen ja luukutuksen jalkeen onnistuimme saamaan liput Ervingiin tms., kiinalaiseen rajakaupunkiin, josta voimme toivoa paasevamme Pekingiin 1.9. Juna lahtee huomenna klo 20.00. Kannykasta havisi kentta Mongoliaan saavuttuamme.

Omsk - Irkutsk - Baikal

Siperian halki tultiin junalla Kazanista Irkutskiin, vain paivan pysahdys Omskissa. Saa muuttui kylmaksi ja sateiseksi, mutta nyt Baikalin rannalla paistaa aurinko.
Omsk on neuvostoliittolaiselta nayttava suurkaupunki, jossa vaikuttaa olevan paljon koyhyytta ja rikollisuutta. Emme jaaneet yoksi koska saimme junapaikat Irkutskin junaan jo samaksi illaksi.
Irkutskin matka tuntui pitkalta, 2 yota ja 2 taytta paivaa junassa ja viela viime yonakin tuntui kuin sanky olisi hytkynyt junan tahdissa. Irkutsk on myos suurkaupunki eika liene kovin turvallinen sekaan. Poikaporukoita vetelehti asemalla kaljapullojen kanssa jo aamutuimaan ja olo tuntui turvattomalta. Varkaista myos varoiteltiin.
Nyt Baikalin rannalla, taivas on pilveton ja lamminta n. 20. Viivymme taalla pari paivaa, sitten matka jatkuu Ulan Batoriin.

Moskova - Nizni Novgorod - Kazan

Matka on edistynyt suunnilleen suunnitellusti. Moskovan junassa samassa kupeessa oli kaksi vanhempaa rouvaa, jotka olivat kovin puheliaita, tarjosivat meille teet, jakoivat evaansa kanssamme ja lopuksi joimme yhdessa neljan tahden konjakkia matkamme onneksi. Moskovassa majoituimme Marinan luo, joka tuntui ihmettelevan kovasti pitkaa matkaamme. - Tuommoiset pienet hauraat naiset...

Matkalla Nizniin jaoimme vaunukupeen kahden miehen kanssa. Kaikki sujui rutiinilla, venalaiset ovat selvastikin tottuneet matkustamaan junissa miehet ja naiset vierekkaisilla sangyilla. Niznissa on todella hieno Kreml josta nakyma Volgan ja Okan yhtymakohtaan on vaikuttava. Kaupunki on keskustasta siisti ja remontoitu. Illalla tapasimme Feliksin, joka oli n. 90-vuotias herrasmies, kielitieteen professori ja laajasti matkustellut. Han kertoi meille Niznin historiasta, ja naytti meille kaupungin hienoimmat nakymat.

Eilen aamulla saavuimme Kazaniin ja majoituimme vaihteeksi hienoon ja kalliiseen hotelliin kavelykadulle aivan kaupungin sydameen. Juna Niznista Kazaniin oli eksoottinen. Avoimissa vaunuissa oli hyllymaiset sangyt. Saimme molemmat ylahyllyn, jonne kiipeaminen oli vahan tyolasta eika laitoja ollut. Petivaatteet olivat hyvat ja puhtaat ja juna kulki tasaisesti joten kylla siella hyllylla sai hyvan unen. Kazanin junassa tapasimme naisen, joka asui lahella Jekaterinburgia ja kertoi innostuneesti japanilaisesta erikoisvedesta, joka parantaa kaikki vaivat. Nainen oli kovin herttainen ja mukava ja nakyi olevan oikea ihminen paikallaan.

Kazan on sanoinkuvaamattoman upea kaupunki ja meininki on pikkukaupunkimaisen rauhallista ja verkkaisaa. Kavelykadulla ihmiset kulkevat kiireettomasti - paljon nakee aiteja aikuisten tyttariensa kanssa kavelemassa armaasti kasikynkkaa. Iltamyohalla on viela paljon ihmisia perhekunnittain ulkoilemassa kaupungin parhailla paikoilla.

Kazanissa on tehty paljon remonttia ja tehdaan koko ajan lisaa. Kazanilaiset ovat kovin ylpeita kaupungistaan eivatka syytta. Turismia on myos paljon ja se nakyy turistipalveluissa. Tanaan vietamme laiskaa paivaa ja kahlailemme Kazankajoen rannoilla, syomme hyvin ja istumme keskustan terasseilla katselemassa ihmisia. On niin kuuma, ettei jaksa kovin paljon katsella. Huomenaamulla matka jatkuu Omskiin, joka on jo kaukana Siperiassa. Juna lahtee klo 9 aamulla ja on perilla 19.8 iltapaivalla. Varaamme kirjan.

Koko matkan ajan on ollut lamminta ja aurinkoista, Kazanissa kaikkien kuuminta, yli 30 C, mutta viela ei ollakaan Siperiassa. Villapaitoja ei ole heitetty radan varteen.

Valmisteluja, perhosia vatsanpohjassa

Mistähän se johtuu, että kun kertoo matkustavansa itärajan taakse, kaikki tuntuvat olevan huolissaan paljon enemmän kuin jos menisi saman matkan mihin tahansa muuhun ilmansuuntaan? No, siihen voi olla montakin syytä. Olisiko yksi se, että villi länsi on kesytetty, tylsä muoviparatiisi, mutta villi itä voi hyvin?

Eilinen meni viime tipan valmisteluissa. Muistilista oli aamulla 20 cm mittainen, nyt enää 10 cm. Paljon on vielä tekemättä ja lähtöön aikaa vajaa kahdeksan tuntia. Reppu painaa kymmenisen kiloa, mikä ei ole vielä mahdoton paino alamittaiselle naiselle, mutta jonkin verran tavaraa vielä puuttuu.

Matkasuunnitelma on vielä suurimmaksi osaksi avoin. Karkea suunnitelma on Moskova - Nizni Novgorod (tai Joshkar Ola tai molemmat) - Kazan (valkoinen kreml!) - Jekaterinburg - Omsk - Irkutsk - Ulan Ude - Kjahta - Ulan Bator - Pohjois-Kiinaa - Peking, josta lennetään kotiin noin kuukauden kuluttua. Katsotaan kuinka paljon suunnitelma muuttuu. Extremeä luvassa keskimääräistä enemmän. Moskovaan on sentään varattu majoitus.
POJEHALI!