Mistähän se johtuu, että kun kertoo matkustavansa itärajan taakse, kaikki tuntuvat olevan huolissaan paljon enemmän kuin jos menisi saman matkan mihin tahansa muuhun ilmansuuntaan? No, siihen voi olla montakin syytä. Olisiko yksi se, että villi länsi on kesytetty, tylsä muoviparatiisi, mutta villi itä voi hyvin?
Eilinen meni viime tipan valmisteluissa. Muistilista oli aamulla 20 cm mittainen, nyt enää 10 cm. Paljon on vielä tekemättä ja lähtöön aikaa vajaa kahdeksan tuntia. Reppu painaa kymmenisen kiloa, mikä ei ole vielä mahdoton paino alamittaiselle naiselle, mutta jonkin verran tavaraa vielä puuttuu.
Matkasuunnitelma on vielä suurimmaksi osaksi avoin. Karkea suunnitelma on Moskova - Nizni Novgorod (tai Joshkar Ola tai molemmat) - Kazan (valkoinen kreml!) - Jekaterinburg - Omsk - Irkutsk - Ulan Ude - Kjahta - Ulan Bator - Pohjois-Kiinaa - Peking, josta lennetään kotiin noin kuukauden kuluttua. Katsotaan kuinka paljon suunnitelma muuttuu. Extremeä luvassa keskimääräistä enemmän. Moskovaan on sentään varattu majoitus.
POJEHALI!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti