Baikal - Ulan Bator

Baikalilla vietettiin muutama aurinkoinen ja lammin paiva Listvjankan lomakylassa. Kavin uimassa Baikalissa - tietenkin - vesi oli kirkasta ja kylmaa. Lomakyla oli idyllinen ja kaunis, lehmat tulivat hotellin pihatielle ihmettelemaan turisteja, vuorilla partaiset vuorivuohet soivat ruohoa ihmisista piittaamatta. Ja Baikalin maisemat ovat huikean kauniit! Viimeisena paivana tehtiin pieni laivaristeily jarvelle. Kaiken kaikkiaan rentouttavat ja mukavat lomapaivat!
Junamatka Ulan Batoriin oli pitka ja vasyttava, vaikka saatiin olla junan hytissa kaksin. Rajamuodollisuudet kestivat paivan ja jo alkuiltapaivasta hyttiin tuli lyhytmatkalaisia Shaurmin kylasta, kaksi nuorta naista, yksi vanha ja pikkutytto. Muiden kanssa ei juteltu, mutta vanha nainen, baba Vera osoittautui todellakin fiksuksi ja vireaksi, ottaen huomioon, etta ikaa oli jo lahes 70 v ja koko ikansa han oli asunut takapajuisessa pikkukylassa raukoilla rajoilla, Venajan viimeisilla takamailla, jossa minkaanlaista mahdollisuutta kouluttautumiseen ei ole. Mielenkiintoinen tuttavuus!
Ulan Bator tyrmasi ensi alkuun! Saavuimme puoli kuuden aikaan aamulla kaupunkiin, oli hyytavan kylma ja satoi. Asema oli taynna kuhinaa ja mongolin kieli kuulosti karkealta ja rumalta. Hotelli loytyi kuitenkin nopeasti - turistin rahoille on taalla kysyntaa - Tosiin ensimmaisessa hotellissa poika, joka nukkui jossain tiskin alla, oli niin uninen huonetta kysellessamme, ettei han varmaan tullut koskaan oikein edes tajuamaan, mita edes kysyimme.
Pari paivaa on tutustuttu kaupunkiin. Taalla on kohtalaisen siistia, hotellissa hyvinkin siistia, ja rekentaminen tuntuu olevan laadukkaampaa kuin Venajalla. Ulan Batorissa erilaiset kulttuurit kohtaavat. On buddhalaisia munkkeja ja liituraitaliikemiehia. Kaupunkia rakennetaan, lasipalatseja nousee keskustaan, mutta hokkeli- ja jurttakylissa elama on alkeellista. Siellakin kuitenkin ihmiset ovat puhtaita ja puhtaissa vaatteissa, eika alueella haise.
Liikenne on hirmuinen ja autoilija kunkku - jalankulkija saa juosta henkensa kaupalla. Autokanta on melko uutta eika nopeusrajoituksia taida olla.
Junalipun osto Kiinaan oli surkuhupaisa luukutusten sarja, jossa kuljimme neuvojen mukaan 5-6 luukun kautta sille, josta alun perin olimme yrittaneet lippuja saada. Pekingiin emme saaneet viela lippua, mutta kolmen tunnin jonotuksen ja luukutuksen jalkeen onnistuimme saamaan liput Ervingiin tms., kiinalaiseen rajakaupunkiin, josta voimme toivoa paasevamme Pekingiin 1.9. Juna lahtee huomenna klo 20.00. Kannykasta havisi kentta Mongoliaan saavuttuamme.