Hinnoista ja hintapolitiikasta

Vielä 10 vuotta sitten Venäjä oli halpa maa ja sitä halvempi, mitä pienempään kylään mentiin - vaan ei enää. Pitkät junamatkat Siperiassa maksoivat kalleimmillaan n. 170 euroa, lyhyemmät välit saatiin halvimmillaan parilla kympillä. Majoittumista oli monen hintaista. Hotellit olivat melko kalliita, joskin ehkä hiukan halvempia kuin vastaavat Suomessa. Perhemajoitus on oiva ja halpa tapa majoittua Venäjällä, joskin sellaisen järjestäminen vaatii kielitaitoa. Ravintolassa syöminen on lähes yhtä kallista kuin Suomessa, mutta ruokakaupoissa hinnat ovat selvästi halvemmat kuin Suomessa. Tietenkin isossa maassa on aina valinnanvaraa jokaiseen makuun ja joka kukkarolle sopivia vaihtoehtoja löytyy.

Kaksihintajärjestelmä toimii Venäjällä edelleen, mutta käsittääkseni se ei koske junamatkoja eikä ravointoloita, majoituspalveluja sen sijaan kyllä - kun tilasimme kotimajoitusta Niznissä, hintapyyntö oli ensin 1000 ruplaa kahdelta hengeltä ja kahdelta yöltä, kun emäntä kuuli että vieraat ovat ulkomaalaisia, hinta nousi 1400:n, eli ero ei ollut suuren suuri. Ulkomaalaisia majoittavat hotellit olivat selvästi kalliimpia kuin venäläiset. Normaali majoitushinta keskitason hotellihuoneesta oli n. 1500 ruplaa/hlö/yö.

Mongolia on selvästi Venäjää halvempi maa kaikin puolin, mutta todella halpa on Kiina. Erinomainen kala-ateria kahdelle juomineen maksoi viitisen euroa. Pekingissä ajeltiin taksilla parilla eurolla n. 20 minuutin matka. Kiinalaisen matkanjärjestäjän järjestämä päivän kestävä retki Kiinan muurille Badalingiin maksoi kympin. Hintaan sisältyi edestakainen bussimatka muurille (n. 2 tuntia yhteen suuntaan), pääsylippu muurille ja yksi lämmin ateria juomineen ja lisukkeineen. Kiinassa on myös omat hinnat turisteille kuuluisimpiin nähtävyyksiin, mutta ero on todella pieni verrattuna Venäjän vastaavaan systeemiin.

Venäläisten suhtautuminen rahaan poikkesi selvästi muista. Mongoliassa ja Kiinassa pyrittiin turistista hyötymään mahdollisimman paljon, mutta Venäjällä neuvottiin miten selvitä halvemmalla. Juna-asemalla kun kysyimme lippuja iltajunaan, myyjä valitteli, että - voi voi kun on jäljellä vain kalliita ykkösluokan lippuja.

Varkaisiin törmäsimme vain Mongoliassa ja saaliitta voro sielläkin jäi. Moskovassa sain kerran rahasta väärin takaisin - tarkoituksella, mutta virhe oikaistiin kun kävin kovistelemassa - sitä se kuitenkin vaati ja myyjä oli ensin sitä mieltä, että ei rahaa tarvitse palauttaa kun kerran en heti sitä huomannut. Akka vielä virnisteli hävyttömästi mutta palautti kuitenkin rahat ilman mekkalaa.