Kuvatun kaltainen nopea läpijuoksu antaa mahdollisuuden vain hyvin pintapuoliseen havainnointiin, kuten jo aiemminkin on tullut todettua. Pidempiaikainen oleskelu toisi vieraat kulttuurit lähemmäs, mutta eri asia on, kuinka lähelle ja syvälle vaikkapa kiinalaiseen kulttuuriin tarvitsee tai edes haluaa paneutua.
Kuljeskellessa näkee erikoisia ja hupaisiakin välähdyksiä paikallisille normaaleista asioista - mongolit kulkivat suusuoja kasvoillaan, saasteistako johtuen vai bakteerikammosta, kiinalaiset pikkupojat juoksentelivat hassuissa aukkohousuissa peppu paljaana ja kakkivat kukkapuskiin. Kiinalaiset vanhukset harrastivat huvittavaa puistolaulua, iäkäs nainen lauloi mutkikasta sävelmää kovaa ja korkealta parin-kolmen miehen säestäessä erikoisilla soittimilla. Venäläiset kalastavat vaikka kuinka pienissä, vihreävetisissä lätäköissä. Baikalin idyllisessä pikkukylässä eletään kuin 100 vuotta sitten, paitsi että nykyään öljyä riittää lämmittämän vetoiset mökit. Moskovassa kiinnitetään riippulukkoja siltojen takorautaisiin kaiteisiin, ehkä se on joku parisuhteeseen liittyvä rituaali, koska lukkoihin oli kaiverrettu naisen ja miehen nimet, Mongoliassa puiden oksiin, lyhtypylväisiin ja sillankaiteisiin kiinnitettiin värikkäitä huiveja. Luetteloa vieraiden kulttuurien kummallisuuksista voisi jatkaakin...
Yhteenvedoksi kaikesta näkemästämme ja kokemastamme tulkoon sanotuksi, että niin vain maailmalla eletään kuin täälläkin, kuka huonommin, kuka paremmin, mutta ei se itä niin villi ja kauhea ole kuin täältä lintukodostamme käsin saattaisi luulla. Päätän tämän pikku matkablogini venäläisen sananlaskun sanoin: еще есть добрые люди - vielä riittää hyviä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti