Viranomaisista ja viranomaistoiminnasta

Kaikkiin maihiin, joissa kävimme, tarvitaan viisumi lyhyillekin vierailuille. Kiina ja Mongolia eivät vaadi viisumin rekisteröintiä. Venäjän rekisteröintikäytännöstä saimme monenlaista tietoa, väärää ja oikeaa. Kotimaassa meitä neuvottiin menemään Moskovassa erääseen matkatoimistoon, jossa voisimme rekisteröityä 20 euron maksua vastaan. Kyseisessä toimistossa meille ensin sanottiin, että hinta olisi 1600 ruplaa (n. 45 euroa), tingitty hinta 1000 ruplaa. Tyttö kertoi vielä avuliaasti, ettei meidän Moskovassa edes tarvitse rekisteröityä koska viivymme vain kolme päivää. Hän kirjoitti vielä vakuutuksen viranomaisia varten ja lupasi tehdä anomuksen, jos tulisi ongelmia.

Lain mukaan viisumi tulee rekisteröidä viimeistään neljäntenä maassaolopäivänä. Hotellit ovat velvollisia rekisteröimään ulkomaalaiset ilman lisämaksua. Kazanissa maksoimme lisämaksun (n. 100 ruplaa), mutta rekisteröinti jäi saamatta. Leiman saimme vasta Baikalilla ja hyvä oli että saimme, koska ilman sitä olisi kuulemma tullut vaikeuksia rajalla. Rekisteröinnin laiminlyönnistä olisi myös seurannut 1200 ruplan pikavoitto.

Viranomaistoiminta rekisteröinnin ja muunkin valvonnan suhteen Venäjällä oli tarkkaa. Poliiseja oli joka puolella ja pysäytettäessä oli esitettävä passi (ja mahdollisesti maksettava lahjuksia???). Muutenkin passi piti esittää kaikissa mahdollisissa virallisissa yhteyksissä - rahaa vaihdettaessa, laukkuja säilöön jätettäessä, junalippuja ostettaessa, hotelliin kirjauduttaessa... ei sentään ravintolassa eikä wc:hen mentäessä. Ties mistä syystä säästyimme katupoliisien ratsioilta, ehkä siksi ettemme mitenkään mainostaneet ulkomaalaisuuttamme esim. puhumalla suomea kun poliiseja oli kuulomatkan päässä.

Valvonta Venäjällä muistutti Neuvostoliiton aikoja, mutta emme silti tunteneet oloamme turvallisemmaksi sen vuoksi, emme varsinkaan Irkutskissa, jossa poliisi otti pizzerian ovella sisäänpääsymaksun, arvatenkin omaan taskuunsa. Muu viranomaistoiminta oli asiallista ja maksut säädetyn ja ilmoitetun mukaisia.

Mongoliassa poliiseja näkyi harvakseltaan emmekä kokeneet valvonnan mitenkään ahdistavan. Toki siellä oli sama perussysteemi passin esittämisen suhteen kuin Venäjällä, kaikissa vähänkin virallisemmissa tilanteissa se oli oltava.

Venäjällä ja Mongoliassa poliisivalvonta kuitenkin hävisi kirkkaasti Kiinalle. Tulimme maahan junalla, mutta tuntui kuin olisimme tulleet lentokentän kautta. Matkustavaiset ohjattiin poliisisaattueessa asemarakennukseen, jossa oli laukkutarkastus. Joka puolella oli poliiseja ja sotilaita. Laukut tarkastettiin jokaisessa tilanteessa, jossa olisi ollut edes teoriassa mahdollista järjestää hulina: metroon mentäessä ja nähtävyyksille johtavilla teillä tai tunneleissa. Aseistetut sotilaat partioivat kaduilla jatkuvasti. Koko maa oli sotilaallisessa järjestyksessä ja kaikkea ohjattiin tiukasti.

Selväksi tuli, että kaikkia kolmea maata valvovat lukuisat sotilaat ja poliisit eikä minkäänlainen pullikointi kannata.