Junista, rautateistä ja matkustamisesta

Venäjä on pitkien matkojen maa, jossa matkustetaan paljon junilla. Tämä näkyy palveluissa ja junien varustelussa. Silmiinpistävintä on, että rautateillä kaikki sujuu kuin tanssi. Asemahalleissa jonotetaan, mutta jonot liikkuvat nopeasti ja lippuluukkuja on paljon. Neuvostoaikainen ihmisten ja erityisesti turistien luukutus ja pompotus ovat hävinneet ja lippujen osto onnistui ongelmitta. Asemilla on hyvät, yleensä venäjän- ja englanninkieliset opasteet. Laukkusäilytys on joka asemalla ja se toimii aina samoin: auki ympäri vuorokauden, tauot selvästi merkitty ja hinta suunnilleen sama joka kaupungissa.

Junamatkailu pitkillä väleillä on mukavaa. Vaunut on jaettu neljän hengen osastoihin, molemmilla seinustoilla on kerrossängyt ja välissä pikku pöytä eväitä ja syömistä varten. Junaan tultaessa vaunuemäntä tarkastaa passin ja liput - ei ole vaaraa joutua vahingossa väärään junaan ja ties minne Siperian kolkkaan. Sisällä annetaan puhtaat lakanat pussissa, jossa on tarkistusmerkintä. Vaunun molemmissa päissä on wc, joita vaunuemäntä siivoaa (no, kuka ahkerammin, kuka laiskemmin) ja toisessa päässä todella omalaatuisen näköinen mutta toimiva vedenkeitin, josta voi vapaasti hakea kuumaa vettä. Vaunuemännältä saa kupit jos ei ole omia mukana. Useimmissa junissa on myös ravintola, mutta yleensä venäläiset tuovat kassikaupalla omia eväitä mukana.

Junapaikat myydään sänky kerrallaan, joten yleensä samaan hyttiin joutuu miehiä ja naisia. Tämä ei ole ongelma, vaatteidenvaihdot hoidetaan todella hienosti. Kun naiset alkavat valmistautua nukkumaan, miehet poistuvat käytävään ja ovi suljetaan ja kun vaatteet on vaihdettu, sisällä olevat avaavat ovea hiukan merkiksi siitä että miehet voivat tulla. Sama toistuu toisinpäin. Ja kun aletaan olla perillä, vaunupalvelija käy herättelemässä tai päiväsaikaan ilmoittelemassa: - alamme valmistautua.

Junissa matkusti kaikenikäisiä, jopa yksi pitbullterrierikin kuonokoppineen, mutta mitään järjestyshäiriöitä ei ollut. Yöt nukuttiin sikeästi eikä junan kolina häirinnyt. Venäläisten ja hollantilaisten junakäyttäytymistä päästiin vertailemaan Ulan Batorin junassa. Hollantilaiset juhlivat, remusivat ja metelöivät aamuyölle saakka, eli kunnes pyydettiin lopettamaan. Venäläiset sen sijaan eivät mekastaneet vaikka tuttujen porukoitakin vaunuissa oli ja vodkaakin maisteltiin. Kazanin juna oli vanha ja siinä oli avovaunut siten että sängyt olivat vain seinillä ja keskellä käytävä eli varsinaisia suljettavia hyttejä ei ollut. Vaunussa oli monta nuorisoporukkaa kaljakoreineen, mutta heti kun osa matkustajista alkoi nukkua, puhe hiljeni eikä mitään häiriötä ollut. Venäläiset osaavat matkustaa junissa.

Vietimme junissa kaikkiaan 14 yötä, joten matka joutui mukavasti puhtaissa lakanoissa nukkuessa. Ravintolavaunujen ruoka ei ollut erikoista mutta halpaa se oli. Matkan edistyessä opimme ostamaan pikanuudeleita ja muita käteviä junaeväitä.

Mongolian rautatiet eivät juurikaan poikenneet venäläisistä, mutta asemilla turisteja kiusattiin. Jonotus oli tuskallista jatkuvan etuilun ja toisaalta niskaan hengittämisen vuoksi. Kun asioi luukulla luottokortit, rahat ja passit levällään, tuntematon mies retkotti niskassa kiinni eikä lähtenyt vaikka yritti kuinka töniä kyynärpäällä. Junalipun osto oli niinikään hankalaa, ensin sanottiin että lippuja ei ole, menkää luukulle nro sejase. Kun menimme, meidät osoitettiin toiselle luukulle ja sitten kolmannelle ja loppujen lopuksi kuudennen luukun jälkeen ostimme lippumme samalta luukulta josta olimme sitä alun perin yrittäneet. Syy luukutukseen ei selvinnyt. Muutenkin lipun osto oli mutkikkaampaa ja hankalampaa kuin Venäjällä - maksu nimittäin suoritettiin eri luukulle kuin mistä lippu saatiin ja kun palattiin hakemaan lippua kuitti kourassa, luukulla asioi jo seuraava.

Kiinassa sen sijaan emme päässeet lainkaan tutustumaan rautateihin koska homma tyssäsi lippuluukulle: meille ei suostuttu myymään lippua lainkaan. Yritimme muutamaan otteeseen, mutta tulos oli aina sama. Kielitaidoton lipunmyyjä istui luukulla poissaolevan näköisenä ja sanoi vain - Beijing no. Loppujen lopuksi menimme Pekingiin taksilla. Hinta ei hirvittänyt, 8 tunnin taksimatka Erlienin rajakaupungista Pekingiin maksoi n. 25 euroa. Kuulimme kylläkin, että kiinalaiset junat ovat hienoja...